Euroopan talouskriisin myötä kansallismieliset ajatukset markan tuomisesta takaisin euron tilalle ovat nousseet jälleen pinnalle, ehkä suurin kiitos siitä kuuluu perussuomalaisille. Markka-ajatus saattaa hyvinkin upota helposti höynäytettävään kansaan, jonka oman mielipiteen muodostamiseen tarvitaan vain media. Se, mitä sanotaan lehdessä pitää paikkaansa. Ilman mutinoita. Ilman lähdekritiikkiä. Granlund on aivan varmasti kahdenkymmenen markan setelissä, ihan varmasti on, kunhan vain sellainen tulee! Jos ei ole, niin Iltalehti on huijannut ikävästi kaikkia lukijoitaan.
Ajatuksena eurosta irrottautuminen on ristiriitainen. Ensinnäkin, Suomen ja kansan tilanne ei olisi sen kummempi, vaikka lompakostamme markkoja eurojen tilalla löytyisi, jos ei tukipaketteja lasketa. Taloutemme perusta on jo pitkään ollut ulkomaankauppa ja kun nyt euromaat ympärillämme kärsivät kurimustaan, on päivänselvää, että tilanteemme markan kanssa ei olisi yhtään parempi, koska yksinkertaisesti tavara ei menisi kaupaksi. Myyntikoneiston rattaat eivät pyöri. No money, no honey.
Mitähän muuta hienoa markkaan siirtyminen tekisi Suomelle. Retorinen kysymys. Mutta vastaan itse. EU:ssa katsottaisiin varmasti varsin hyvällä, kuinka suomalaisen perinteen mukaisesti kaverit jätetään pulaan ja lähdetään vetämään aivan ikiomaa linjaa. Aivan varmasti katsovat hyvällä. Hyvällä omallatunnolla voimme siis ensimmäisenä paeta uppoavasta laivasta, jonka uppoamisesta on jo viitteitä ollut muutamia vuosia, mutta jäävuori on vielä jonkin matkan päässä. Siihen törmäämistä odotellessa.
Suomellahan on tunnetusti hyvä CV EU-asioiden hoitamisessa, kun kaikki päätökset sujuvat mutkitta ja missäänhän tapauksessa Suomi ei ole hidastamassa tukipakettien antamisessa saati missään muussakaan. Kansalaisiakin informoidaan niin hyvin näistä asioista, ettei mitään rajaa.
Mutta faktahan on se, että jos Suomi olisi lähtemässä lätkimään eurosta omin nokkinensa, eikä suinkaan usean muun kanssa, olisi se täydellinen imagollinen floppi. Sitä voisi kuvata Lahteen, vuoteen 2001 ja hemohesiin. Samalla järkevyysluokalla siis liikuttaisiin. Millaista painoarvoa Suomen asioille nähtäisiin EU:ssa, jos he olisivat jättäneet muut pulaan. Eripuraa on luvassa.
Kun näin miettii, voi myös miettiä, onko erään edellä mainitun puolueen toiminta Suomen edun puolesta. Toki tällainen ajattelu miellyttää Pihtiputaan mummoja ja pappoja, mutta yhteiskunnallisesti se olisi katastrofi.
Jos vain nyt vielä ootellaan, mitä EU:n isoveljet päättävät…
