Once again, it’s bloggering time!
Perjantai ja pimeys. Myös pääkopassa. Aikansa saa miettiä, mitä kirjoittaa ja kun lopulta on done with thinking, onkin kirjoittanut jotain hyvin hämärää ja se on kivasti julkaistuna blogiini. Näin se elämä heittelee.
Mitä elämä tuokaan tullessaan, sitä mietin. Tässä vaiheessa kai se on jo hyvä aloittaa ajattelemaan, mitä tekee kolmen kuukauden, kolmen vuoden, kolmen vuosikymmenen, kolmen vuosisadan… ja niin edespäin, päästä.
Unelmana ollut jo pitkään opiskella toimittajaksi. Palo tähän ammattiin roihahti liekkeihin yläasteella mediaopintojen myötä ja pääsin joksikin aikaa harjoittelemaan paikallislehteen. Muutamia uutisaiheita ja kolumneja pääsin kirjoittamaan kyseiseen lehteen, mutta sitten omaa laiskuuttani en sitten jatkanut harjoittelijana, ja päätoimittajankin vaihtuessa kontaktit lehteen hävisivät. Olisiko kannattanut viedä se verokortti sinne, ehkäpä.
Olen pyöritellyt mielessäni kolmea eri vaihtoehtoa, joita toimittajuuden myötä voisin harjoittaa.
1) Urheilutoimittajuus, se Graalin malja, jos ajatellaan. Nuoruuden kasvaen Kyllöstä ja Mertarantaa kuunnellen, lisäten siihen Myllymäen ja kumppanit, heidän kauttaan lähemmäksi nykyhetkeä JP Jaloa ja Tuomas Virkkusta. Suuresti kunnioittamia tyyppejä jokainen heistä. Selostajan merkitys on niin suuri tunnelmalle, että ei ihmekään, ettei kaiken maailman mikasaukkosia, pepejurgensejä ja jarmolehtisiä minun arvostamieni ja pitämieni joukosta löydy. Heiltä puuttuu se jokin.
Olisihan se hienoa päästä erilaisiin urheilutapahtumiin, tehdä ohjelmia, ennakkohaastatteluja, erätaukohaastatteluja ja yms. ja kiitos UrhoTV:n laajan urheiluvalikoiman, myös uusia naamoja ja ääniä otetaan käyttöön, joten siinä saattaa olla minun saumat päästä jonnekin, kenties.
2) Radiotoimittajuus, tuoreempi ihastus. Kiitos heikelöiden, rajaloiden, junesten ja kumppaneiden, oma kiinnostukseni radiotyöhön on kasvanut paljon, miksipä ei, ei radio-ohjelman juontaminen mitään rakettitiedettä ole, kait. Pitäisi vaan osata erottautua joukosta, eikä vajota keskinkertaisuuksiin a’la paikallisradioiden, ah niin, elämäänsä kyllästyneet radioäänet.
Entistä parempihan se olisi, jos olisi oma radio-ohjelma, saisi itse päättää musiikista, eikä tarvitsisi kuulla sitä mainstreamkuraa, jota radio suoltaa 24/7, jopa kiinni ollessaan. Etkö usko? Kokeile. Mutta niin…
—
Olen sen verran scoutannut jo etukäteen, että tiedän suurinpiirtein, missä näille aloille koulutetaan ja kun kevään yhteishaun aika koittaa, allekirjoittanut laittaa paperit vetämään sinne. Jos ei pääse, voi aina opiskella media-assariksi ja sieltä ponnistella ylöspäin. Mikään koulutus ei hukkaan mene.
media, radio, same old shit, toimittajuus, tv
