Niin uusi vuosi kuin onkin, on Mayojen eli Maijojen kalenterin mukaan se vihoviimeinen ja eipä siinä, onhan tätä maailmaa nähtykin jo sen verran, että neljäs maailmanloppu tässä parin vuoden sisällä on ihan siedettävissä.
Tosin onhan suuria merkkejä lopunalusta jo nähty: joulun myrskyt, sähkökatkokset ja ennen kaikkea Lauri Tähkän ilmaantuminen Nelosen perjantai-illan primetimeen ovat merkkejä siitä, että loppu lähestyy. Ehkä tässä ilmenee asenteeni tähän pitkät pellot -tyyppiin.
Uuteen vuoteen kuuluvat myös olennaisesti lupaukset, jotka sitten rikotaan viimeistään tähän päivään mennessä. ”Ei tätä päivää lasketa”, eihän. Mitähän kivaa sitä itse lupaisi.. Tipaton tammi-, helmi-, maalis-, huhti-, touko-, kesä-, heinä-, elo… you got the point. Absolutistina on helppo tehdä raittiuslupaus. Toisin kuin joillain toisilla. Voisin luvata, että laihduttaisin, voisin luvata, että muuttaisin jotain tapojani, muttenpa sitten tiedä. Katselee nyt, mitä vuosi tuo tullessaan.
Synttäreihinkin on kivasti enää vajaat kaksi viikkoa ja sehän tarkoittaa sitä, että tekopyhät facebook-”kaverini”, jotka eivät missään muussa vaiheessa vuotta välitä minusta paskaakaan (kuten eivät juttele IRL, saati muuallakaan) ovat onnittelemassa minua niin avokätisesti. Mikäpä siinä, jos ei ajatusmaailmallisesti minun kanssa kemiat kohtaa. Heiltähän se minun seura on pois, omapa on menetyksensä.
Don’t thank me, thank Facebook, indeed. Oh, indeed.
19v, 2012, angsti, Facebook, jotain randomia, lauri tähkä, mayat, synttärit, the noise of finland, uusi vuosi
