On riskialtista pyöriä koneella, kun samaan aikaan voisin pedata itselleni maalintekopaikkaa tulevaisuuden hyökkäysalueella, B-pisteiden välissä. Lukion lukuloma, mikä on sinällään väärä nimike, koska a) lomasta ei ole tietoakaan ja b) SoMen ja kaikkien muiden hienouksien seurauksena lukuaika menee persheilyyn koneella, on käynnissä. Jos joku ei ole sitä vielä tiennyt.
Lukuloma on liian pitkä. Se on aivan liian pitkä itselle, sillä helposti tulee ajatus, kuinka ”kaukana” kirjoitukset vielä ovatkaan, ja vähän kepeämmin lukee ensimmäiset päivät, joista koostuu ensimmäset viikot ja sitten ensimmäinen paniikki, kun ensimmäinen kirjoituspäivä stalkkaa sinua ikkunasta ja koputtaa ovelle. Jos lukuloma olisi kolmen ja puolen viikon sijaan kaksi viikkoa, ei tulisi kuuloonkaan, että kirjoittaisin asiasta blogiviestiä parhaimpaan lukuaikaan – vaan nokka olisi kiinni kirjassa – sopivan lukuetäisyyden päässä.
Olen laiska. Olen osa sukupolvea, joka tunnetusti on saanut kaiken aiempia sukupolvia helpommin. ”Kun minä olin nuori, ei ollut Twittereitä, eikä Facebookkeja, eikä YouTubeja, eikä Spotifyta… eikä… eikä… mitään muutakaan. Larry King kuitenkin oli”. Kun kolme vuotta lukiossa on mennyt 75% tuntiaktiivisuudella ja 25% kertauksella, voi hyvinkin päätellä, miltä kymmenen kirjan lukeminen kolmeen viikkoon tuntuu – hienolta. Vitun hienolta. Joten OPS, it’s your fault that I’m not going to success! Psykologisesti puolustaudun defensseillä – ei se minun vika ole, että olen laiska ja saamaton, opintosuunnitelma on vain luotu vääränlaisille ihmisille #provo.
Rönsyily on ajan sana, ja sitä myös tässä blogiviestissäni hyödynnän. Jos opintosuunnitelma olisikin sellainen, että YO-kirjoitukset olisi kuudessa osassa, jokaisen syys- ja kevätkauden päätteeksi kirjoitetaan joku aine, se voisi toimia kenties paremmin. Jos yhtä ainetta tankataan ensimmäisenä vuonna, jotain toista seuraavana and so on and so on, lukemisella kertaaminen ei ole niin ylitsepääsemätön homma kuin mitä se nyt on. Pahimmillaan kurssista on kulunut aikaa noin kaksi vuotta ja viitisen kuukautta, joten on hyvin todennäköistä, että aivan kaikki asiat eivät ole kirkkaimpana mielessä.
Kertaus on opintojen äiti.
Mutta olen mies.
laiskuus, lukio, OPS, saamattomuus
