Näin käsketään tehdä, en tosin ymmärrä miksi. Kenelläkään ei ole vapautta valita sitä, missä kasvaa, kun sen päättävät yleensä vanhemmat. Joten on hyvin mielenkiintoista, että juuria pitää kunnioittaa, koska periaatteessa itse ei voi niille mitään. Toki suvulliset juuret asia erikseen.
Ihmistä opetetaan, että sieltä mistä olet tullut, on sinun voimavarasi myös tuleva ja sen oman lapsuudenympäristön myötä sinun identiteettisi on muovaantunut sellaiseksi kuin se onkin muovaantunut. Kuitenkin identiteetin muovaantuminen on niin monimuotoinen asia, että on varmasti ihmisiä, joiden kannalla tuo pitääkin paikkaansa. Ympäristö muovasi hyvän ja toimivan identiteetin ja sen myötä sitä saakin kunnioittaa ja pitää juuria hyvänä asiana. Kun taas kolikon kääntöpuolella ovat niitä, jotka välttämättä eivät kunnioita juuriaan ymmärrettävistä syistä.
Minä yhtenä heistä.
Juureni ovat Keski-Pohjanmaalla, pienessä kolmentuhannen asukkaan tuppukylässä. Pienuus, tuppukyläisyys, they all sound like problematic. And that was the case. Miten sen tiivistäisi parhaiten. Pääasiassa ihmiset tuntuvat kylmiltä minua kohtaan, on kuppikuntia, joihin ei pääse. Tosin siihen saattaa hyvinkin vaikuttaa luonteeni, mutta let’s face it, eivätpä hekään ole avosylein olleet minua kutsumassa mihinkään ja sitten on lisänä se höhö-osasto, joka on systemaattisesti onnistunut siinä, etten mistään hinnasta halua palata kotikuntaani asumaan vakituisesti. Yksi potentiaalinen veronmaksaja vähemmän, kiittäkää heitä.
Mitä hyvää sanottavaa kotikunnastani minulla on? Sitä mietin, ja tällä hetkellä en saa mieleeni mitään erityistä, muutamien ystävien ja lähimmäisten lisäksi tietenkään. Nehän ne yleensä nousevat itse kultakin esiin. Kaupat, nope. Merellinen ilmasto, ehkä se. Mutta eipä tuo meri paljoa kauemmaksi mene Oulussakaan.
Kun vihdoin ja viimein, toivottavasti, ensi kesänä pääsen muuttamaan pois – en kaipaa takaisin. Jag vänder inte om. Taakse jäävät nuoruuspäivät, kuten joku laulunikkari on varmaankin joskus väsännyt. Joten kenties voisin alkaa uuden paikkakunnan kohdalla pitämään niitä minun todellisina juurina. Tarvitsee ainoastaan kaivaa juuret himankalaisesta maaperästä irti ja juurruttaa ne minne ikinä aionkaan.
Ehkä jonain toisena päivänä voisin nähdä täällä asumisessa paljon enemmänkin positiivisia puolia, mutta tällaisella eväslaatikon sisällöllä tänään blogia rakentamaan.
angst, Himanka, juuret, kritiikki, kyseenalaistaminen, not worth reading, pipebomb, same old shit
