Aika muuttuu, ajatukset sen mukana – katso kuvat.
Kelataan puoli vuotta taaksepäin. Elimme aikaa ennen presidentinvaaleja. Muistan liputtaneeni kovasti Pekka Haaviston ja suvaitsevaisuuden puolesta ja katsoin pitkään ihmisiä, jotka eivät äänestäneet Haavistoa hänen seksuaalisen suuntautumisen vuokseen.
Ne ihmiset eivät ole suvaitsevaisia, ajattelin.
Kului aikaa. En edes ajatellut asiaa.
Palasin ajattelemaan asiaa, kun oli aikaa ajatella. Oli sentään loma ja kaikki. Muutamia viikkoja sitten takki kääntyi. Kolikon kääntöpuoli paljastui. Kirkas taivas ja salama. Olikin niin, että edellä mainittua suvaitsevaisuutta ei ole olemassa. Suvaitsevaisuuden ajatellaan olevan moralistisen ajattelun, jossa ihmisten mielipiteitä arvostetaan ja kaikki ovat yhdenmukaisia, katto, johon useimmat ihmiset kuvittelevat kuuluvansa, mutta vain ja ainoastaan – kuvittelevat kuuluvansa. On moraalisesti hyväksyttävämpää olla ns. suvaitsevainen kuin jäykkä konservatisti, ”koska mä oon suvaitsevainen ja kaikki tämmönen on OK”. Totuus onkin tarua ihmeellisempää. Miten onkaan mahdollista, että nämä ns. suvaitsevaiset eivät suvaitse omista ajatuksistaan poikkeavia mielipiteitä? Rasistit on perseestä ja homofobikot. Suvaitsevaista.
Mukasuvaitsevaisten ihmiset asettuvat pienen ihmisen puolelle, altavastaajan, ja heittävät lokaa ”isojen ja pahojen” niskaan. Millaista suvaitsevaisuutta se on? Kysyn vain.
Mitä suvaitsevaisuus sitten on, jos ei suvaitsevaisuutta?
Kaksinaismoralismia.
Sanovat olevansa avoin kaikelle, mutta ei lopulta ollakaan.
”Suvaitsevaisten” pitäisi herätä kuplastaan ja tajuta, etteivät he ole yksin maailmanparantajia, vaan omalla vastakkainajattelullaan toimivat, kuten he ajattelevat vastapuolen toimivan.
Perkeleen rasistit.
